Sari Härkönen, projektipäällikkö, Metsänainen –hanke, metsätalousinsinööri, metsäneuvoja, Metsänhoitoyhdistys Kainuu ry, Ristijärvi.
Naiset hoitavat metsiään yhä tavoitteellisemmin. Metsänhoito tiloilla ja perheissä on aina mielletty miesten työksi, vaikka metsäomaisuus usein on perheessä molempien yhteinen, toki poikkeuksiakin löytyy. Perikuntien ja metsäyhtymien myötä myös yhä useammasta kaupunkilaisnaisesta on tullut metsänomistaja. Kiinnostus metsäomaisuuden hoitoon kasvaa.
-Näyttää siltä, että naiset haluavat perehtyä aiheeseen perusteellisemmin, tuohan se päätösten tekemiseen ja hoitotoimenpiteiden suunnitteluun ja toteuttamiseen lisää varmuutta. Koulutuksen ja tiedon syventämisen lisäksi muita tavoitteitamme on yhteinen tekeminen, tutustuminen ja kokemusten vaihtaminen. Saimme koko Kainuussa mukaan ensimmäiselle Metsänainen –koulutuskierrokselle yli 150 naista, kertoo Sari.
Jo varhaisessa vaiheessa olisi hyvä tiedostaa, että ajan myötä metsäomaisuus siirtyy perheessä eteenpäin. Lapset tai lastenlapset kannattaisi ottaa mukaan istutuksiin, antaa heille omia nimikkoalueita, yhdessä seurata metsän kasvua, opastaa ja antaa vastuuta kasvavan metsän hoidosta. Kannattavuuden näkökulmasta ei pitäisi syntyä tilanteita, joissa taimikonhoito on tekemättä ja harvennushakkuut myöhässä.
Parasta Kainuussa - kauniit maisemat. Joskus mietin, mahtavatko kainuulaiset aina itse huomata asiaa. Muutimme mieheni kotiseudulle Ristijärven Hiisijärvelle vuoden 2008 alussa. Itse olen lähtöisin Äänekoskelta. Tapasimme Pieksämäellä opiskellessamme metsätalousinsinööreiksi. Lähes 17 vuotta työskentelin Haapajärvellä Metsäkeskuksen metsäsuunnittelun ja metsänomistajien neuvonnan parissa. Haaveilin nuorena eläinlääkärin urasta, mutta allergioiden vuoksi se ovi sulkeutui ja metsä vei mennessään. Olemme juurtumassa Kainuuseen, oma uusi koti Ristijärvellä on viimeistelyä vaille valmis.
Maalla vai kaupungissa? Ymmärrän täysin, miksi nuoret perheet vierastavat maalle muuttoa. Elämän eri vaiheissa on erilaiset haasteet – ehkä myös erilaiset asenteet. Jäimme silti maalle, vaikka mieheni työ ja syksyllä myös toisen poikamme opiskelupaikka ovat Kajaanissa. Luonto on meille tärkeä. Perheeseemme on kaksi koiraa ja koko perheen yhteinen harrastus onkin metsästys. Omaan harrasterepertuaariin kuuluu lisäksi hirvenmetsästys sekä aiemmin myös ampumaurheilun lajeina hirvenhiihto ja –juoksu. Tällä hetkellä olen erityisen innostunut ratsastamisesta.
Kainuulaisten kanssa on helppo tehdä töitä ja tulla juttuun. Olen Kainuun Metsänhoitoyhdistyksessä ainut nainen neuvojana, naisia muista metsäorganisaatioista kyllä löytyy. Metsäalalle mahtuisi meitä enemmänkin. On hienoa, että kaikenikäiset naiset ovat lähteneet mukaan Metsänainen -koulutuksiin, erityisesti nuorten naisten kasvava kiinnostus metsien hoitoon ilahduttaa.
 |
| Nyt rakkaimmassa harrastuksessa kaverina on ystävän Roope-hevonen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti