Riitta Alasalmi, verkkokouluttaja, Agrologi YAMK, KAO, Seppälä, luonnonvara-ala
Kehittäjä, kouluttaja, toteuttaja - ja maatilayrittäjä. Riitta Alasalmen työssä tieto, tehokkuus, erilaisuus ja etäisyys tiivistyvät kokonaisuudeksi, jota ohjataan sujuvasti verkon kautta. Yksi toiminta-alue on luonnonvara-alan verkko-opintojen kehittäminen, toinen karjatalouden koulutusohjelman verkkotutkinnon toteuttaminen. –Tarjoamme verkkokoulutusta 20 opintoviikkoa tarvitseville, omaa tilaa pyörittäville, pitkien välimatkojen maatilayrittäjille aina Kainuusta Koillismaalla, Lappiin ja Pohjois-Pohjanmaalle asti. Opiskelijoita on jonoiksi asti, sillä kaikki materiaali asiantuntijaluennoista alkaen on tarjolla verkon kautta. Seppälässäkin opiskelijamäärä on viimeisen viiden vuoden aikana kolminkertaistunut, meillä on nyt 350 opiskelijaa. Esimerkiksi eläintenhoitajaksi hakevista vain joka kolmas pääsee koulutukseen. Maaseudun mahdollisuudet kiinnostavat yhä useampia, näyttää siltä kuin paluu maalle olisi vauhdittumassa, sanoo Riitta.
Savonlinnasta Käkisaareen. Lukion jälkeen selailin ammatinvalintaoppaita. Kaupunkilaistytöllä ei ollut erityistä unelmaa ammatista. Luonnosta kylläkin. Kunnollisia miehiä löytyy vain maalta, muistutteli äiti. Lehmänkin olin nähnyt vain vilaukselta, muistisääntö sonnilla on sarvet, lehmällä ei – ja niin mentiin. Matkalta löytyi Lasse. Valmistuimme agrologeiksi, molemmille löytyi työpaikat Pohjois-Karjalasta. Kunnes, Lassen kotitila Käkisaaressa tarvitsi jatkajan. Yhdessä teimme päätöksen ja nyt toukokuussa olemme olleet yrittäjinä kymmenen vuotta. Vuonna 2006 tilalle valmistui uusi pihatto. Paperityöt kuuluvat minulle, Lasse vastaa käytännön töistä.
Etäisyys ei ole este, se on haaste. Työmatkani on 70 km suuntaansa. Etätyö mahdollistaa viikossa ainakin päivän kotityöskentelyyn. Kolmen vartin matka nollaa kivasti työasiat. Lasten kanssa ajaessa aika käytetään jutusteluun, vaihdetaan päivän kuulumiset, mietitään ratkaisuja pulmiin, suunnitellaan yhteisiä juttuja. Perheessämme on 9- ja 8-vuotiaat tyttäret ja 1-vuotias poika. En suinkaan ole perheemme ainoa reissaaja, talviaikaan tytöt tarvitsevat kuljetukset Kajaaniin kilpauinti- ja balettiharrastuksiin kolme kertaa viikossa, ensi talvena jo neljä kertaa. Aikataulutus ei nykyisin ole läheskään niin mutkikasta kuin silloin, kun tyttöjen päivähoitopaikat olivat Kajaanissa. Nyt onneksi pojalle löytyi hoitopaikka Vuolijoelta. Naapureiden kanssa kimppakyydit toimivat, järjestelykysymyksiähän nämä pitkälti ovat.
Myös vapaa-ajalla perheemme liikkuu. Yhdessä käymme usein Kajaanissa teatterissa, elokuvissa ja muissa tapahtumissa. Kotiseudulleni Savonlinnan kesämökille ajelemme usein lomailemaan.
Perheen tuki. Emme ole katuneet sitä, että päätimme jäädä asumaan tilalle, jossa asuvat myös mieheni vanhemmat ja setä. Meillä kaikilla on kuitenkin omat huushollit. Perhe luo turvaa, toimii tukena. Aikuisten kanssa lapset liikkuvat sujuvasti luonnossa, kalastavat, marjastavat ja sienestävät.
Oma aika? Omat jutut? Vapaaehtoinen maanpuolustustyö vie minut pari kertaa vuodessa Naisten Valmiusliiton järjestämille leireille eri puolille Suomessa. Kirjoitan myös kirjoja. Nyt on tekeillä jo neljäs. Oulujärven rannalla –kyläkirjasta kaikki alkoi. Sitten tuli anopin sukutarina, mummon syntymäpäiväkirja ja nyt tekeillä on laajempi Alasalmen suvun sukukirja.
En koe jääväni paitsi mistään, kun en asu missään keskustassa. Kotimme on unelmien maisemissa, Oulujärven rannalla. Monille se miljöö on mökkimaisemaa, jonne pääsee vain viikonloppuisin tai lomalla. Aika on suurin haaste! Minulle yksi ratkaisu lisäaikaan oli television katselusta luopuminen. Joskus katson jonkin elokuvan, mutta muutoin pärjään mainiosti ilman.
Opiskeluaikana kaupunkilaistytön menestymistä seurattiin tarkemmin. Harjoittelu islantilaisella karjatilalla ja vajaan vuoden pesti etäopiskellen Namibiassa, kehitysyhteistyöprojektissa maatalousneuvojana olivat antoisia. Jos en olisi näitä reissuja tehnyt, voisin ehkä joskus harmitella, että jotain jäi kokematta. Tuntuu, että tälle alalle on helpompaa tulla, jos ei tiedä ihan kaikkea tulevasta. Maalla kyllä pärjää, meille kaikille elämä täällä tarkoittaa erilaisia asioita, ja siinä se maaseudun viehätys juuri piileekin.
Huhtikuussa Lappeenrannassa. Wilma –suurharjoitukseen osallistui 218 naista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti