Maatilayrittäjä on Eevan tärkein asiakas. Heille hän tarjoaa kaikkea sitä tietoa ja tukea, mitä he tilansa kehittämiseen tarvitsevat. Tiedottaa tukimuodoista, kannustaa hakemaan, opastaa, selvittelee asioita, käsittelee rahoitushakemukset, neuvottelee rahoittajien kanssa ja ohjaa rakennus- ym. asiantuntijoiden luokse. Työ on antoisaa, monipuolista ja haastavaa.
Paras palkinto on se, kun asiakas lähtee tyytyväisenä toteuttamaan omaa unelmaansa. Nyt ilahduttaa etenkin se, että nuoret ovat kiinnostuneet maaseutuyrittäjyydestä. Tällä hetkelläkin Seppälän Maatilan SPV –koulutuksessa on mukana 11 kainuulaista tilaa. Ei nälkä maailmasta lopu, maalla pärjää, kun kokee maaseudun arvot tärkeiksi ja rohkeasti kehittää omaa osaamistaan ja tilaa.
Merkittäviä muita Eevan yhteistyökumppaneita ovat pankit, kunnat, kuntien maaseutuasiamiehet, meijerit, ProAgria, MTK, Mavi, muut ELY-keskukset, ympäristö- ym. viranomaiset.
Aamuin illoin läpi eläintarhan. Työmatka 68 km, välillä Kajaani-Puolanka, Kotilan Latvankylä, on omaa aikaani. Joidenkin mielestä se on pitkä, mutta ajallisesti aika lyhyt. Ei ruuhkia, seurana kaunis luonto ja vikkelät eläimet. Matka on aikaa – mietiskelyyn, musiikille, uutisille, ystäville.
Unelma lapsille! En koskaan ole miettinyt, mitä perheeni elämä olisi muualla. Lapset, 14-vuotias tyttö ja 12-vuotias poika pääsevät kotiovelta laskettelemaan suoraan Paljakan rinteisiin. Lasten harrastukset ovat tärkeitä, pojan jalkapalloharrastuksen myötä liikumme ympäri Kainuuta. Tytön hevosharrastus vie minut 1-2 kertaa viikossa Ukkohallaan, jossa odotellessa lenkkeilen, sauvakävelen tai luen. Haluan tarjota lapsille vahvan itsetunnon ja luottavaisen asenteen. Elämä on rikkaampaa, kun on valmis ennakkoluulottomasti kokeilemaan ja kohtaamaan erilaisia asioita. Jonain päivänä he lähtevät, se suorastaan kammottaa, mutta pahempaa olisi jos he jäisivät. Toivottavasti he löytävät maaseudun myöhemmin uudelleen.
Asuinko Jumalan selän takana? Monelle vastaan, että mistäs tiedät miten päin hän seisoo? Yli-Vuokissa Suomussalmella, Kuivajärvellä, ihan rajan tuntumassa oli kotini, pieni lypsykarjatila. Siellä elämä oli arkea ja luonto luonteva osa elämää. Joskus sade ropisi vintillä tarjoten vapaata heinänteosta ja pyhäpäivä oli myös vapaa. Lypsämistä, heinäntekoa, metsän raivausta, verkkokalastusta, soutamista, tein monia miesten töitä isän mukana tilalla. Isällä ei ollut ajokorttia, joten kauempana käytiin harvemmin. Monet sanovat, että olen korven kasvatti. Olen ylpeä siitä. Kyllä tätä huruakin on kerinnyt näkemään.
Murre on osa minua! Koulussa kirjakieli tuntui alkuun hassulta. Opin runsaasti erilaisia sanontoja isäni äidiltä. Murre on edelleen vahva osa minua, jopa harrastus. Olen Kainuun murremestari muutaman vuoden takaa. Joskus vieläkin pyydetään jonnekin pitämään murre-esitys.
Maaseudulla on tilaa elämälle. Agrologiksi valmistumisen jälkeen työskentelin entisen Ruukin eli Siikajoen kunnassa maaseutupäällikkönä lähes kymmenen vuotta. Vuonna -97 palasin Kainuuseen. Myös mieheni työskentelee maaseudun kehittämisen parissa. Maalla elämä on sujuvaa, asiointi kaikkialle helppoa, se on niin asenteesta kiinni ja arvoista. Me viihdymme täällä!
Tälle talvelle takana on lähes 300 hiihtokilometriä. Eevan kotiovelta avautuu upea maisema ja ympärillä on Paljakan monipuoliset ladut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti